Yhteistyön voimaa

Entisaikaan yritykset kilpailivat verissä päin keskenään: naapurille ei kerrottu mitään, ulkoistaminen koettiin uhkana ja yhteistyötä ei ainakaan harrastettu. Työntekijöiden vaihtuvuutta katsottiin pahalla ja se otettiin henkilökohtaisena loukkauksena.

Perinteisesti Suomessa on myös koettu toisen menestyminen tai onnistuminen uhkaksi: ikään kuin on minulta pois, jos toinen pärjää. Kilpailijat ovat teollisuusvarkaita ja niiden liiketoiminnan on oltava vähintäänkin epäilyttävää, erityisesti silloin, kun ne pärjäävät.

Avoimuus ja yhteistyö kilpailuetuna

On tietenkin vielä aloja, joissa keksintöjen suojaaminen on tärkeää, mutta kenties avoimen lähdekoodin kehittämisestä lähtien asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Entistä enemmän yritykset ovat siirtyneet avoimuuteen ja rakentavat oman toiminnan ja sitä kautta myös kilpailuedun laajemmalle pohjalle.

Enää ei olekaan oleellista se, että kukaan ei tee samaa, kuin minä, vaan että yhdessä voimme olla niin paljon enemmän. Jos sinä osaat tätä ja minä tuota, yhdessä voimme tarjota sitä, tätä, tuota ja ihan mitä vaan!

Menestyneet ihmiset kurkottavat toisiaan kohti

On syynsä siinä, miksi huonekalukaupat tai autokaupat hakeutuvat samalle alueelle. Asiakkaalle on mielekästä, jos voi käydä kolmessa kaupassa samalla kertaa, ilman että jokaisen luokse täytyy ajaa erikseen eri puolelle kaupunkia. Samalla, kun ostan sohvan, voin ostaa naapurikaupasta siihen kivat sohvatyynyt.

Minä uskon, että erityisesti pienille yrityksille ja etenkin haastavina aikoina yhteistyön voima voi olla valtava: uskon, että menestyvät yritykset, tai siis niiden ihmiset, yrittäjät ja työntekijät kurkottavat toisiaan kohti. Tekevät yhteiskehitystä, vaihtavat työntekijöitä, tekevät yhteismarkkinointia, rakentavat kampanjoita.

Konttiravintola Morton esimerkiksi osti jokaisella heiltä ostetulla lahjakortilla samalla summalla lahjakortin toisesta ravintolasta. Tämä, jos mikä on yhteistyötä alan sisällä! Kuopion Citymarket Päiväranta palkkasi ravintolatyöntekijöitä keräilemään asiakkaiden ostoksia.

Ei oleellista olekaan enää se, että minä yksin teen ja menestyn, vaan se, että yhdessä olemme enemmän ja voimme osaamisellamme ja erityisvahvuuksillamme tukea toisiamme ja rakentaa jotain sellaista, johon kukaan yksin ei yletä.

Auttaminen on yksi perustarpeistamme

Filosofi Frank Martela on kirjoittanut ja puhunut paljon siitä, että auttaminen ja hyvän tekeminen on yksi ihmisen perustarpeista: meillä on sisään rakennettu pyrkimys ja halu tehdä hyvää ja auttaa toista. Tämä on helppo tunnistaa ihan omassakin elämässä: kuinka monta kertaa tulee hyvä mieli pelkästään siitä, että on voinut auttaa toista, olla hyödyksi saamatta siitä mitään itselleen.

Minusta on mielenkiintoista miettiä sitä, miten tätä ajatusmallia voitaisiin enemmän vielä hyödyntää organisaatiomaailmassa ja yritysten välillä. Voisiko arvoissamme ollakin yhteistyö ja arvostava vuorovaikutus? Että säännönmukaisesti sen sijaan, että vetäydymme omiin poteroihimme, voittaisimme epäluulomme ja heittäytyisimmekin yhdessä tekemiseen ja vuorovaikutukseen ja mahdollistaisimme jonkin uuden syntymisen?

Itse olen ainakin todennut, että yhdessä tekeminen on myös niin paljon mielekkäämpää ja superpaljon hauskempaa, kuin yksin! Ja hei, real queens fix each other’s crowns!