Elämä hengittää sisään ja ulos

Mihin suuntaan sinun sisäinen kompassisi osoittaa? Kutsuuko se eteenpäin, hirven harppovilla askelilla ja pitkillä jaloilla harppomaan eteenpäin, nauttimaan vauhdin huumasta? Kehottaako se nousemaan siiville ja joutsenen tavoin tutkailemaan asioita ja ympäristöä hieman kauempaa, lintuperspektiivistä? Onko aika kiinnittää huomiosi yksityiskohtiin ja etsiä hiiren tavoin tiedonjyviä tai ohuita infoviipaleita. Vai onko oikea hetki pysähtyä paikoilleen kuin karhu talviunille tai käärme horrokseen ja antaa asioiden löytää taas uomansa ja valmistautua kohti uutta kasvun aikaa?

Sisäänhengityksellä kaikki laajenee

Elämä on sarja sisäänhengitystä ja uloshengitystä ja niiden välistä pysähtymisen tilaa. Sisäänhengityksellä asiat laajentuvat, kaikkialla virtaa tekemisen aktiivinen hyrinä, heräämme aamuun, suuntaamme huomiomme ja energiamme ulospäin, käännämme katseemme toisiin ja toista kohti. Ilma virtaa sisään, tekee tilaa ja saamme paljon aikaan. On kuin kevät saisi taas puhjeta kukkaan!

Ollessamme sisäänhengityksen ja laajentumisen rytmissä, asiat tuntuvat helpoilta ja vaivattomilta, olemme energisiä ja saamme aikaan. Saatamme jopa ihmetellä sitä, mikä vielä äsken sai olomme väsyneeksi ja mielen matalaksi. Tunnemme pursuavamme energiaa, haluamme olla toisten seurassa ja ladata akkujamme toistemme energiasta.

Kunnes vauhti hidastuu, tulee aika hiljentää ja todeta, kuinka sisäänhengityksen ja uloshengityksen väliin mahtuu pieni rako. Se hetki, kun asiat tuntuvat pysähtyvän emmekä hetkeen tiedä, olemmeko tulossa vai menossa, emme tiedä, onko mikään tulossa tai menossa. Pyörimme vähän joka suuntaan, yritämme sitä ja tätä eikä mikään tunnu vetävän.

Uloshengityksellä päästämme irti

Uloshengityksellä asiat lähtevät supistumaan: näkökulma kapenee ja joskus koemme jopa itsekin pienevämme. Huomio kääntyy sisäänpäin, ilma virtaa ulos ja päästämme irti. Päivä kääntyy iltaan, ja saatamme ihmetellä, missä on se kaikki voima ja ilo ja tekemisen riemu, energia. Miksi se, mistä vasta innostuin ja energisoiduin, ei enää herätäkään voimakkaita reaktioita. Kuka himmensi valot, kysymme?

Uloshengityksen syklissä haluamme olla yksin, kääntyä sisäänpäin, emme kaipaa tai jaksa seuraa, vaan sitäkin enemmän tilaa olla ja hengittää itsessämme ja itsestämme. Halu tehdä saattaa olla vähäistä, halu saavuttaa vielä vähäisempää ja usko siihen, että vielä tästä joskus taas noustaan voi olla koetuksella. 

Sielun pimeä yö

Ja sitten, uloshengityksen jälkeen kaikki tuntuu kokonaan pysähtyvän. Valot sammuvat, uloshengitys päättyy eikä seuraava sisäänhengitys vielä ole alkanut. Ilta kääntyy yöhön, joka on pimeä ja hiljainen ja välillä sisällämme tuntuu olevan vieläkin pimeämpää ja hiljaisempaa. Tauon aikana keuhkot ovat levossa, lihakset lepäävät ja keräämme taas uutta voimaa, ideoita ja energiaa kohti seuraavaa sisäänhengitystä.

Tauko uloshengityksen ja sisäänhengityksen välillä voi tuntua joskus armottoman pitkältä ja pimeältä, sielun pimeältä yöltä, jossa aamuyön pimeimmällä hetkellä pelkäämme ja saatamme epäillä, josko aamu enää koittaakaan. Ja silti tiedämme, että kaikkein pimeimmän hetken jälkeen aamun kajo alkaa aina metsän takaa loistamaan ja avaudumme on taas uuteen aamuun ja sisäänhengityksen.

Elämä on syklistä eikä aika ole lineaarista

Sielumme rytmit eivät noudata luonnon rytmejä. Joskus rytmimme kulkee samaa tahtia vuorokauden rytmin kanssa, joskus vuodenkiertojen mukaan, joskus kuukautiskierron mukaan ja joskus varmaan jonkin ulkoavaruuden planeetan mukaan, josta meillä ei ole mitään tietoa! Uskon, että meillä kaikilla syklisyys on sisäänrakennettua, vaikka aina emme sitä tiedostaisikaan. Elämän rytmien ja syklisyyden havainnoiminen ja huomaaminen vaatii aikaa ja ollaan nyt rehellisiä: joskus myös viipymistä illassa ja sielun pimeässä yössä. Se kaikkein vaikein on usein se kaikkein oikein ja vie meitä ihmisinä eteenpäin.

Elämän syklisyys on osa normaalia kiertokulkua ja sen huomioiminen ja tarkkaavaisuus erityisesti niissä kohdissa, kun aletaan lähestyä kääntöpistettä, auttaa suuntaamaan energian- ja ajankäyttöä. Kun ensimmäiset merkit viittaavat siihen, että on aika hidastaa, viisas ottaa neuvosta vaarin ja tyhjentää kalenteriaan, hiljentää somekanaviaan ja lämmittää saunan. Jos kalenterin täystyhjennys ei ole mahdollista, vähintäänkin tekee sinne tilaa vetäytyä, mennä luontoon ja antaa tilaa supistumiselle.

Myös omaa työtään ja ajankäyttöään kannattaa pyrkiä suunnittelemaan elämän syklien mukaan. Aina se ei ole mahdollista, mutta syklisyyttä voi kunnioittaa ja edesauttaa sillä, että kaikkein kuluttavimpien työtehtävien jälkeen aikatauluttaa kalenteriin mahdollisimman vähän kuluttavia tehtäviä: voimakasta sisäänhengitystä seuraa pitkä ja rauhallinen uloshengitys. Jos työ ja työyhteisö ymmärtää ja mahdollistaa sen, että omaa ajan- ja energiankäyttöään voi oman rytmin mukaan suunnitella, huolehtii se samalla siitä, että innovatiivisuus ja uuden luomisen kyky säilyy.

Koska kaikki uusi syntyy juurikin siitä hetkestä, kun kaikki on hiljaa ja pysähtynyttä.

Hanna

PS. Alla olevalla videolla Carmenin kanssa vain olemme ja hengittelemme 🙂