
Eheä ja aito Sinä
Tiedätkö sen ihmistyypin, joka tuntuu jotenkin aina olevan vahvasti ja sydämestään itsensä puolella, varmana siitä, mitä on? Niin aitona, että uskaltaa vain olla oma itsensä, vailla tarvetta tuoda itseään esille tai luoda itsestään harkittua julkisuuskuvaa tai brändiä itsestään? Vähän niin kuin kukka, joka ei brändää itseään tietyntyyppisen kukkimisen erityismestariksi, vaan joka kukkii kauniisti, koska on kaunis kukka.
Sama henkilö on niin eheä, että hän pysyy tyynesti omalla polullaan riippumatta siitä, mitä naapuripolulla tapahtuu. Eheänä hän luottaa omaan itseensä ja olemassaoloonsa ja ennemminkin ylistää sitä, että joku toinen on toisella tavalla erityislaatuinen. Hänellä ei ole tarvetta muuttaa itseään sinne suuntaan, jossa joku toinen menestyy, vaan hän luottaa siihen, että minullakin on paikkani. Jos toista kehutaan, hän ei pyri muuttamaan itseään väkisin samanlaiseksi, vaan hän voi tyynesti todeta kuten vanhassa lastenlaulussa: sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru, yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru!

Aito ja eheä ihminen ei myöskään häpeä tai epäröi myöntää, jos ei tiedä jotain, jos ei ole kokenut elämässään jotain, jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla, jos ei ole lukenut jotain kirjaa, josta toiset puhuvat tai katsonut uutta elokuvaa tai käynyt juuri siinä vahvasti pinnalla olevassa ravintolassa. Sen sijaan hän voi sanoa: kiitos vinkistä tai kerro lisää, onpa mielenkiintoista. Aito ja eheä tekee asioita omasta syvästä mielenkiinnosta käsin eikä siksi, että ne tähtäisivät suuriin tuloksiin, maailmanmaineeseen, pankkitilin saldoihin tai hakukoneoptimointeihin.
Ollessaan johtaja tai julkisuuden henkilö aito ja eheä ihminen ei nosta itseään jalustalle, hänen päähänsä ei nouse keltainen neste tai hän ei suhtaudu ylimielisesti toisiin. Eheän ja aidon ihmisen arvoa ei määritä pankkitilin saldo, tutkintonimikkeiden määrä tai käyntikortissa lukeva titteli. Hän solmii ihmissuhteita yhtä lailla työttömän, sairaan, roska-auton kuljettajan, kuin toimitusjohtajan kanssa ja näkee arvon asioissa, joita perinteisesti on pidetty vähempiarvoisena. Kuten Kari Hotakaisen loistavassa kirjassa ja elokuvassa Klassikko kirjailija Hotakainen toteaa lakonisesti: jokaisella on joku ammatti oltava.
Aitous ja eheys hukassa?
Toisaalta tiedätkö sen ihmistyypin, jonka aitous ja eheys on hieman hukassa? Hän saattaa olla kuin tuuliviiri, mennä sinne, missä muutkin ovat, kärsiä FOMO:sta (fear of missing out), brändätä itseään siihen suuntaan, mikä kulloinkin on pinnalla, ylikorostaa asioita, joita on jossain kohtaa pintaraapaissut tai poimia toisen suusta lauseita ja esittää ne omina, ”pitkään harkittuina” ajatuksinaan. Tiettyyn asemaan noustessaan hän saattaa luoda statuksesta osan identiteettiä, jolloin tilaa ihmisyydelle ja kohtaamiselle jää vähän tai se on rajatulle, oikean statuksen omaavalle joukolle omistettua “Olen niin tärkeä, että minulla ei ole aikaa tuollaiselle”.
Tänä päivänä on muodikasta luoda henkilöbrändiä ja juuri tietynlaista siloteltua julkisuuskuvaa. Jos aitous ja eheys on hukassa, saattaa tulla kiusaus name droppailuun, eli oman arvon luomiseen toisten ihmisten kautta. Toisaalta elämää saattaa miettiä sen kautta, millaisia somepostauksia siitä voisi saada. Joskus julkisuuskuva on eheä sen ihmisen kanssa, joka sen alla on, mutta usein sen takaa on vaikea sanoa, mikä ihmisessä on pintaa ja mikä on todellista syvyyttä, aitoa ja eheää itseä. Jos elämää ja itseä ajattelee brändäämisen kautta, hukkuu myös muusta elämän kokemisesta syvyys ja aitous ja pinnalle jää vain se, mitä tästä voisin julistaa ulospäin.
Aitous ja eheys rakentaa luottamusta
Aitous ja eheys pohjautuvat käsitteinä termien autenttisuus ja integriteetti taakse. Koska olen jossain määrin suomen kielen fani, minusta nuo sanat ovat hieman hankalia. Niitä käytetään monta kertaa, vaikkei ehkä ihan ole edes ymmärretty, mitä ne tarkoittavat. En ymmärrä minäkään, siksi tutkin käsitteitä mieluummin aitouden ja eheyden kautta, vaikkei ne ehkä ihan koko syvyyttä tavoitakaan tai käännöksinä ole täydellisiä.
Eheys on rehellisyyttä, johdonmukaisuutta ja luotettavuutta, joka näkyy eheänä toimintana päivästä toiseen, lupausten pitämisenä, rehellisenä ja moraalisena toimintana ja joka samalla on luottamuksen tärkein elementti. On helppo ymmärtää, että ilman tunnetta toisen eheydestä on mahdoton rakentaa pitkäkestoista luottamusta toiseen ihmiseen: jos en edes tiedä, kuka pohjimmiltasi olet, miten voin luottaa siihen, mitä sanot. Kun itsessään eheän ja luottamusta herättävän ihmisen kanssa juttelee, ei koskaan tarvitse epäillä, missä omat sanat huomenna ovat tai pitääkö vielä huomenna paikkansa se, mistä puhuttiin.
>> Lue myös: Ihmissuhteissa kaikki lähtee luottamuksesta
Satya ohjaa eheyteen ja aitouteen
Joogafilosofiassa totuudellisuutta kutsutaan Satyaksi. Se tarkoittaa kaikenlaista totuudellisuutta paitsi teoissa ja puheissa, ennen kaikkea ajatuksissa. Ollakseen aito ja eheä, tulee olla totuudellinen paitsi toisille, myös itselle. Kun on syvästi totuudellinen itselle ja toimii puhtaasta sydämestä käsin, saavuttaa ne asiat elämässään, joita todella tarvitsee, ilman että tarvitsee väkisin pyrkiä niitä kohti.
Eheänä ja itselleen aitona ja totuudellisena pysyminen on elämänmittainen harjoitus. On usein vaikeaa paitsi nähdä, myös myöntää itselle, kun ei toimi rehellisesti ja aidosti omasta itsestä käsin. Jos elää aidosti, eheästi ja totuudellisesti itselleen, ei elämää tarvitse pitää kilpailuna tai suhtautua siihen opportunistisena resurssitaisteluna. Ja samalla voi olla itselleen armollinen ja ottaa askeleen kerrallaan, joskus eteen- ja joskus taaksepäin.
Jokainen voi tehdä omaa harjoitustaan, pohtia sitä, mikä osa itsessä syvimmillään on aitoa ja eheää ja miten sitä voisi vahvistaa. Edellä olevassa kuvassa on itselleni tärkeä, jo kauan sitten edesmennyt opettaja Jiddu Krishnamurti, joka nimenomaan opetti sitä, miten tärkeää on nimenomaan itse kyseenalaistaa asioita ja kehittää omaa ajattelua ja mielen hiljentämistä, vapaana käsitteistä, rakenteista, muiden mielipiteistä, mielen rakenteista. Krishnamurti ei halunnut, että kukaan koskaan yrittää tulkita hänen opetuksiaan, vaan jokainen tekee omassa hiljaisuudessaan tutkimusmatkaansa omaan mieleen ja ajatteluun. Kun mieli on hiljaa, voi asiat nähdä sellaisina, kun ne ovat. Silloin, jos koskaan, kaikki on aitoa ja eheää.
Lauantaipohdinnoin,
Hanna